Ruusuilla tanssimisen ohessa..
Vaikka aiemmat kirjoituksena ovat lähinnä olleet positiivisia kirjoituksia yrittäjyydestä, ei se sitä suinkaan ole (läheskään) aina. Varsinkin edellisessä tekstissä mainitsemani asiat, voi helposti myös ottaa käänteisellä ajattelutavalla. Yrittäjän arki on aika erilaista, joskin vapaata, kuin normaalissa työssä oleminen. Nämäkin seikat tosin pätee vain omissa aloissa, joissa olen ollut yrittäjänä, mutta olen ymmärtänyt, että monella on "täysin" samat ongelmat ja ihanuudet. Kerron vaikka päiväkirjan omaisesti yhdestä päivästäni, niin saadaan hieman osviittaa siitä, miltä työpäiväni näyttää. Tämä tarina on hieman fiktiivinen, mutta kuitenkin noudattaen omaa päivärytmiäni pitkälti.
Aamupäivä
Tänään, koska on viikon alku eli ihana maanantai, nousen ylös jo klo 08.07. En ihmeemmin pidä herätyskelloista, joten herään kun siltä tuntuu. Ensin tietysti pisu & pesu ja hampaiden harjaus. Tämän jälkeen aamupala, ja syönti. Ennen kuin saan aamupalan tuhottua, ensimmäinen viesti kilahtaa puhelimeen. Bisneskumppanini Uudesta-Seelannista laittaa viestiä, ja ilmoittaa neuvotteluiden etenemisestä. Tilaus tehdään tämän viikon aikana, ja rahoitus on sille saatu järjestymään. Kyseessä on meidän pidemmän aikaa työstämämme projekti Afrikkaan. Viemme sinne uusia samppanja laatuja suoraan Ranskasta. Ostajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä lähetettyihin näytteisiin, ja niiden perusteella ovat tehneet tilauksen, yhteensä 2 laivakontillista.
Väliaikatiedote: Nigeria (jossa asuu arviolta 170 miljoonaa ihmistä) on kovaa vauhtia kasvamassa yhdeksi maailman kovimmista samppanjaa juovista maista, ja ennusteet vuodelle 2017 näyttävät yli miljardia pulloa kulutusta vuositasolla.
Seuraavaksi istun läppärin ääreen, ja naputtelen saman tiedon toimittajalle, ja teen samalla siis heille tilauksen. Sähköpostin lähetettyäni lähetän yhtiökumppanilleni Ericille (nimi muutettu) tiedon, että tilaus tehty. Seuraavaksi avaan laskunluontiohjelman, ja naputtelen tilaajalle laskun tavaran toimituksesta. "Tämä lienee se mukavin hetki päivästä, kun saa lähettää laskun tehdystä työstä" ajattelen, ja painan tulosta-nappulaa. Printteri köhii hetken, ja sieltä se sitten lopulta tulee, älyttömän suurella summalla varustettu lasku, jee. Tämän jälkeen ilmoitan Ericille, että alkaa valmistella Nigerian päähän logistiikkaa, sekä pyydän häntä soittamaan ostajalle, että tuotteet toimitetaan Lagosin satamaan, josta heidän on kuljetettava tuotteet omiin varastoihinsa.
Vilkaisen kelloa, ja huomaan, että lounasaika alkaa lähestyä. Seuraavaksi kalenterin tarkastus puhelimesta, ja huomaan, että olen sopinut klo 12 lounastapaamisen Ghanalaisen bisneskumppanin kanssa. Siispä paidan silitykseen. Paikaksi olemme valinneet Nepalilaisen ravintolan, jonka seurauksena valitsen päälle pantavakseni klubitakin, farkut ja kauluspaidan.
Lounas
Matkalla lounaspaikalle puhelin pärähtää soimaan. Sieltä soittaa seuraava asiakas. Hän kyselee ennen joulua aloittamamme projektin perään. Vastaan hänelle, että löysin myyjän, joka pystyy toimittamaan näin suuret määrät arvometalleja, Meksikosta. Sovimme, että tapaamme yksityiskohtien takia myöhemmin iltapäivällä lounaspalaverini jälkeen. Saavun lounaspaikalle. Täällä minua odottelee n. 25-vuotias herrasmies Ruandasta. Kättelemme, istumme, ja tilaamme ruoat. Ruokailun yhteydessä juttelemme tulevasta sopimuksesta, jossa alamme toimittamaan Ruandan hallituksen avustuksella maahan Android-pohjaisia tablet-kosketusnäyttölaitteita. Hänellä on mukanaan alustava sopimusluonnos, jonka hän on saanut Ruandan suurlähettiläältä. Tutkin sopimusta, teen siihen ehdotuksia ja merkintöjä myöhempää varten. Nopean silmäilyn jälkeen siirrän paperin laukkuuni odottamaan tarkempia tutkimuksia.
Lopuksi kiitämme toisiamme tapaamisesta, kiitämme tarjoilijaa hyvästä ruoasta ja poistumme molemmat omille tahoillemme. Ennen hyvästejä sovimme seuraavan tapaamisen viikon päähän toimistollemme. Tämän sopimuksen ja neuvotteluiden valmisteluun on kulunut jo melkein vuosi, ja nyt kun lopulta saamme asian eteenpäin, kaikki tuntuu kuin suuri kivi olisi pudonnut harteilta pois. Tarkastan vielä paperista ehdotetun tilausmäärän kuukausittain. Siinä lukee 30 000 kappaletta. En meinaa uskoa silmiäni.
Iltapäivä
Kiiruhdan seuraavaan tapaamiseen parin korttelin päähän kahvilaan. Täällä tapaan Venäläisen tuttavani, jonka kanssa olemme pidemmän aikaa jo etsineet JP54-öljyn myyjää. Kyseessä on kerosiini, jota käytetään lentokoneissa. Samalla tämä edellä mainittu öljy, on yksi eniten huijauksissa käytetty kauppatavara. Silti summat, jotka liikkuvat öljybisneksessä tätä nykyä ovat aivan käsittämättömiä. Yhden tilauksen arvo voi olla ostajalle 100-300 mrd (miljardia) dollaria, joka kuukausi vuoden ajan. Yksikään myyjä ei tee lyhyempiä sopimuksia kuin vuoden mittaisia.
Aloitamme neuvottelut Dimitrin kanssa. Hän kertoo, että ostaja haluaa mennä paikan päälle tutkimaan öljyn laadun. Soitan myyjälle, ja ehdotan tätä. Myyjä kertoo olevansa lähes koko tammikuun varattu, joten sovimme tapaamisen helmikuun alkuun. Tapaaminen meni odotusten mukaisesti, ja aiempien sopimusten pohjalta on helppo toimia, kun on luotettava yhteistyökumppani.
Toinen yritys
Seuraavaksi kiiruhdan toisen yritykseni kimppuun Helsingin Salmisaareen. Tälle iltapäivälle oli sovittuna kaksi tapaamista, joista toinen liittyy työharjoitteluun ja toinen yrittäjyyteen. Olemme etsimässä itsellemme työharjoittelijaa, joka voisi alkaa toimia meille asiakasneuvottelijana, eli selkokielisemmin (puhelin)myyjänä.
Vastapäätä minua istuu nuori naisihminen, joka kertoo olleensa aiemmin ravintola-alalla töissä, ja opiskelee nyt ulkomaankauppaa ammattikorkeakoulussa. Hän on vasta aloittanut opiskelunsa, mutta toteaa, että ei halunnut jatkaa enää ravintola-alalla. Huomaan tässä naisessa potentiaalia, ja kyselen häneltä "niitä-näitä", kuten rekrytoinnissa on tapana. Toiset rekrytoijat edelleen tykkäävät katsoa ihmistä enemmän paperin perusteella, kuin sitä, minkälainen hän on ihmisenä. Jos olisin tämän ihmisen valinnut paperin perusteella, en todennäköisesti olisi edes koskaan tavannut häntä.
Sovimme, että hän aloittaa seuraavalla viikolla kokeilun, ja mikäli työ tuntuu mukavalta, teemme sopimuksen ja aloitamme täyspäiväisen työnteon tammikuun puolivälissä.
Päätämme tapaamisen ja haastattelun n. 1,5 tuntia aloittamisen jälkeen. Tämän 1,5 tunnin aikana juttelemme varsinaista asiaa n. 10-15 min, ja lopun aikaa tutustumme toisiimme, mitä olemme tehneet ja missä olleet. Hän kertoi saapuneensa juuri vuoden matkalta Uudesta-Seelannista. Hetkonen, sehän kuulostaa tutulta?! Aivan! Yhtiökumppanini Eric on siellä par'aikaa..
Toinen tapaaminen
Myöhemmässä tapaamisessa minulla on mentoroitavana yrittäjänä vasta vähän aikaa toiminut Gambialainen nuori mies. Hänen kanssaan käymme läpi erilaisia skenaarioita siitä, miten hänen kotimaassaan vaatetusalan yritys voisi menestyä paremmin ja tehokkaammin. Mietimme perinteisiä kaupan- ja myynninedistämismenetelmiä, joita ei vielä hänen kotimaassaan käytetä.
Tulemme johtopäätökseen, että on järkevää jo nyt perustaa jonkinlainen verkkokauppa, vaikka tilausmäärät alustavasti ovat todennäköisesti todella pieniä. Kerron muutaman hyvän esimerkin siitä, miksi kannattaa olla aina ensimmäinen kaikessa, ja jos hän on ensimmäinen ison vaateverkkokaupan perustaja siellä maassa, se on myöhemmin todella suuri etu.
Autan häntä myös tarkastelemaan oman yrityksensä tunnuslukuja. Näiden perusteella pohdimme, että ei ole vielä järkevää lähteä laajentamaan kauppaa, vaikka se tekeekin vuositasolla jo n. 50 000€ voittoa. Ensin perusteet kuntoon, eli kirjanpito, kassavirta, työntekijät (ja niiden palkat).
Sanon vielä tämän jälkeen, että kaikkein tärkein seikka on sinun oma palkkasi. Mikäli sivuutat itsesi nyt, teet sen myös myöhemmin, ja lopulta poltat itsesi loppuun. Kerron omakohtaisen esimerkin siitä, miten tein 1,5 vuotta töitä, ajaen 90 000 km autolla, tehden n. 80h/vko töitä (kaikki viikonloput mukaan luettuna), enkä maksanut itselleni koko aikana palkkaa.
Lopulta koin henkilökohtaisen konkurssin ja burnoutin. Tämän seurauksena makasin kotona n. 6kk, enkä jaksanut koko aikana tehdä yhtään mitään. Elokuvien ja tv-sarjojen katselua, ja syöntiä. Välillä pakotin itseni ulos, edes kaupassa käynnin verran. Kaupassa käynnitkin oli pakko suorittaa autolla, koska en jaksanut kantaa ostoksia n. 500m matkaa kotiin. Kysyin itseltäni joka aamu "Oliko tämä todella tämän arvoista?", ja nyt en tee enää uudestaan samaa virhettä.
Huomaan kellon olevan jo 17, ja kysyn josko jatketaan seuraavalla viikolla tästä eteenpäin. Hän nyökkää, ja sanoo itsekin olevansa jo väsynyt. Sovimme tapaamisen seuraavalle perjantaille, ja kättelemme hyvästien merkiksi. Toivotan hänelle rauhalllista uutta vuotta, ja menestyksekästä tulevaa uutta bisnesvuotta. Ehkä tämä kirjoitus olisi voinut olla vieläkin vaikeampi kuvaus yrittäjän arjesta, laskutuksesta, kirjanpidosta, myymisestä yms, mutta tulin siihen johtopäätökseen että on turha säikytellä näin vuoden lopulla enää ketään. Katsotaan sitten ensi vuonna uudestaan.
Sitä samaa toivon sinulle, olkoon tuleva vuotesi monin verroin menestyksekkäämpi kuin mitä vuosi 2014 oli. Muista aina levätä tarpeeksi, olit sitten yrittäjä tai työssäkäyvä ihminen.
Jarmo Hakulinen, Internly Oy (www.intern.ly/fi).
#avoimet #työpaikat #ohjelmistokehitys #ohjelmistokehittäjä
Alkuperäinen artikkeli: http://sccsfinland.wordpress.com/2014/12/29/yrittajyyden-sudenkuopat-onko-niita/
